Mitä luontopaikan nimi kertoo sen historiasta?

Opiskeluaikanani suuntauduin nimistöntutkimukseen. Oli tajuntaa räjäyttävä kokemus ymmärtää, että paikannimien historia näyttää meille jotain esihistoriallisesta elämästä. Tuhat vuotta sitten käytetyt asumukset ovat lahonneet, aseet kadonneet ja puvut maatuneet, mutta paikannimet kertovat yhä ihmisasutuksesta ja muinaisesta kulttuurista. 

Keskiaikainen Hämeen Härkätie näkyy nimissä 

Hämeenlinnan Rengossa on yhä pieni lampi, jonka nimi on Suvitiellinen. Tämä järvi on sijainnut Hämeen Härkätien muinaisella kesälinjauksella – siis suvitiellä. Keskiaikanahan käytettyjen reittien, polkujen ja teiden paikat vaihtelivat vuodenajan mukaan. Talvella käytettiin hyväksi jäätyneitä jokia ja järviä, mutta kesällä piti valita toiset reitit markkinakuormien kanssa. 

Suvitiellisen nimi kertoo yhä muinaisesta reitistä, jotka pitkin kuljettiin Turkuun ja Hämeenlinnaan markkinoille. Nykyään kesätiestä on jäljellä vain Ilvesvaellus, joka osittain seuraa keskiaikaisen tien pohjaa Suvitiellisen lammen kupeessa. 

Erikoinen piirre nimeää paikan 

Rautakaudella ja keskiajalla ihminen sai usein liikanimen, joka pohjautui erityiseen luonteenpiirteeseen tai poikkeavaan ulkonäköön. Viikinkipäällikkö Harald Sinihampaalla on ollut mustanpuhuva etuhammas, ja hänen erikoinen nimensä on säilynyt meidän päiviimme asti. Vastaavasti kylällä ärhäkäksi tiedetty emäntä tai isäntä on voitu tuntea Saara Äkäisenä tai Kiukku-Jounina. 

Yhtä lailla poikkeavat piirteet ovat luoneet nimiä myös paikoille kuten järville, niemille ja vuorille. Evolla sijaitseva Valkjärvi on ollut todennäköisesti vaalea ilmiasultaan, ja Korkeamäki on tietenkin ollut korkeampi kuin lähistöllä olevat muut mäet. 

Itseäni kiehtoo erityisesti se, kuinka paikannimet kertovat vanhasta ja kadonneesta todellisuudesta. Evolla on järvi nimeltä Saarisjärvi, jossa ei ole enää nykyään ainuttakaan saarta. Kun kuitenkin karttaa tutkii, huomaa pian, että Saarisjärven ympärillä on iso suo, jossa on pieniä kumpuja. Aikanaan kun vedenpinta on ollut korkeammalla, koko suoalue on ollut yhtä järveä – ja jokainen neljästä kummusta on ollut saari. 

 Nimistä saa myös tarinoita 

Suurin osa nykyihmisen tietämistä nimistötarinoista on kuitenkin keksittyjä. Monesti ikivanhan nimen alkuperäinen tarkoitus on jäänyt kadoksiin, joten myöhemmät sukupolvet ovat kehittäneet omia hassuja tarinoitaan nimen synnystä. Jotkut esimerkiksi kertovat, että Hyvinkään nimi tarkoittaa sanaparia hyvin käy. Tämä on hauska tarina, mutta ei tietenkään ole totta. 

Jos retkeilet Hämeen alueella, sinullakin on täysi lupa keksiä tarinoita lapsille ja matkaseuralaisillesi. Nuotion ääressä on hauska pohtia, mistä voisivat tulla nimet Peikkovuori, Punssivuori ja Henriikankangas. Ehkä niillä on jokin yhteinen tarina, johon liittyy Peikkojen juomingit ja Henriikan hamekangas. 

 

Kirjoittaja Katleena Kortesuo on tietokirjailija ja partiolainen, joka on hurahtanut paikannimien historiaan. 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.