Digitrail

Syötävät kasvit Lopen luontoreiteillä

Mustikka

Mustikkaa esiintyy laajasti Lopen reittien alueella. Mustikka on yleisimpiä Suomen metsissä esiintyviä kasveja ja se menestyy Pohjois-Suomen tunturialueillakin. Mustikka on varpukasvi, joka varistaa lehtensä syksyllä. Mustikkaa kukkii Etelä-Suomessa jo alkukesästä, pohjoisessa myöhemmin. Aikaisen kukkijan uhkana on kesäkuun hallayöt, jotka voivat tuhota kukinnan. Mustikasta voidaan käyttää marjat ja lehdet. Lehdet sopivat yrttijuoman raaka-aineeksi tai sellaisenaan salaattiin. Lehdet kerätään keskikesällä käsin riipimällä mielellään sellaiselta alueelta, jossa marjojen tuotanto vähäistä. Jos lehtiä kerätään työvälineen, esimerkiksi viikatteen avulla, tarvitaan maanomistajan lupa. Marjat kypsyvät loppukesästä ja ovat poimittavissa syyskuun alkuun asti. Mustikkaa voidaan säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Mustikka sopii monipuolisesti leivontaan ja jälkiruokiin. Siitä voidaan tehdä mehua sekä käyttää smoothien raaka-aineena.

Käytössä huomioitavaa: Mustikan lehdet sisältävät oksaalihappoa, eivätkä sovi pitkäaikaiseen käyttöön, eikä munuaissairaille.

Juolukka

Juolukkaa esiintyy laajasti Iso-Melkuttimen reitin varrella. Juolukka on yleinen varpukasvi koko maassa Pohjois-Suomen tunturialueita myöden. Juolukan lehdet saavat kauniin ruskavärityksen. Juolukka kukkii touko-kesäkuussa, pohjoisessa hieman myöhemmin. Juolukka muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa, mutta sen varsi on puumainen. Marjat ovat siniset kuten mustikallakin, mutta kooltaan ne ovat suurempia. Maultaan marja on mieto ja aavistuksen vetinen. Poiminta on työläämpää kuin mustikan, koska marjat kasvavat harvassa kasvin versoilla. Juolukan marjoja voi käyttää mehuihin ja hilloihin yhdessä mustikan tai mustaherukan kanssa. Juolukkaa on hyödynnetty Suomessa hyvin vähäisesti. Juolukkaan on yhdistetty uskomuksia, jonka mukaan marjat aiheuttaisivat päänsärkyä, mutta tieteellistä näyttöä väitteelle ei ole saatu.

Puolukka

Puolukkaa esiintyy laajasti Lopen reittien alueella. Puolukka on varpukasvi, joka kasvaa yleisenä koko maassa. Puolukan ikivihreä lehti on alapinnaltaan täplikäs. Kukinta ajoittuu keskikesään, jolloin marjasato on aikaisemmin kukkivaan mustikkaan verrattuna varmempi. Puolukan sisältämä bentsoehappo tekee siitä hyvin säilyvän. Puolukkaa on helppo kerätä ja se sopii monipuolisesti leivontaan, ruoanlaittoon sekä survottuna tai sellaisenaan lisäkkeeksi. Puolukasta voi myös tehdä mehua.

Puolukan näköislaji on sianpuolukka, jota esiintyy myös Iso-Melkuttimen rannoilla laajoina kasvustoina. Sianpuolukka on rohdoskasvi. Sen lehtiä käytetään ravintolisissä. Kukinta on aikaisempi kuin puolukalla. Sianpuolukan ikivihreän lehden alapinta on verkkosuoninen. Marjat ovat punaiset, kuten puolukalla. Sianpuolukan marjat ovat mauttomia, eikä niitä ole hyödynnetty elintarvikekäytössä.

 

Kuusi

Lopen reittien ympäristön maasto on pääosin mäntykangasta, mutta myös kuusi kasvaa alueella paikoitellen. Kuusi on yleinen koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Kuusesta syötäväksi sopivat nuoret vuosikasvaimet eli kerkät. Ne erottuvat vaaleanvihreänä kasvustona kuusen oksien päässä loppukeväästä ja alkukesästä. Kerkät kerätään ennen niiden kovettumista noin 2-4 cm pitkänä. Kuusenkerkkiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Kerkät voidaan käyttää tuoreena tai ne voidaan säilöä pakastamalla. Kerkkiä voidaan käyttää maustamaan keittoja ja muhennoksia. Siitä voidaan tehdä siirappia ja hilloa sekä hauduttaa juomaksi.

Käytössä huomioitavaa: Kuusi voi aiheuttaa allergisia oireita. Havupuiden neulaset sisältävät yhdisteitä, jotka ovat haitallisia suurina määrinä nautittuina.

Pihlaja

Pihlajaa kasvaa Iso-Melkuttimen pohjoisrannalla. Pihlaja on yleinen koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuunottamatta.  Pihlajasta voidaan käyttää puhkeamaisillaan olevia silmuja, nuoria lehtiä sekä marjoja. Marjoja saa kerätä, mutta silmujen ja lehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Silmut kerätään aikaisin keväällä, lehdet ennen kukintaa touko-kesäkuussa ja marjat niiden kypsyttyä syksyllä. Silmut ja lehdet voidaan säilöä kuivaamalla. Lehdet voi myös hiostaa yrttijuoman ainekseksi. Marjat säilötään pakastamalla tai kuivaamalla. Marjat sopivat kuivattuna ja jauhettuna esimerkiksi leivonnaisiin ja leipiin. Tuoreena pihlajanmarjat sopivat hillojen, marmeladien, hyytelöiden, soseiden ja makeisten raaka-aineeksi. Pihlajanmarjojen happamuutta vähentää niiden pakastaminen tai kerääminen vasta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

Käytössä huomioitavaa: Älä kerää hyönteisten tai ruostesienen vaurioittamia lehtiä.

Kataja

Katajaa esiintyy laajasti Lopen reittien varrella.  Kataja kasvaakin yleisenä koko maassa. Katajasta voidaan käyttää versoja sekä marjoja. Versojen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, mutta marjoja saa poimia. Versot kerätään alkukesällä ja marjoja kesän loppupuolelta myöhäiseen syksyyn asti. Katajanmarja eli marjakäpy on aluksi vihreä ja muuttuu kypsänä sinertäväksi. Marjat ja versot kuivataan käyttöä varten.

Katajanmarja sopii riistaruokien ja alkoholijuomien, kuten sahdin ja viinan maustamiseen. Katajan oksia voidaan käyttää savustamiseen.

Käytössä huomioitavaa: Kataja ei sovi munuaissairaille eikä raskaana oleville. Havupuiden neulaset sisältävät yhdisteitä, jotka ovat haitallisia suurina määrinä nautittuina. Katajanmarjoja suositellaan käytettävän vain muutamia kerrallaan.

Lillukka

Lillukkaa esiintyy Iso-Melkuttimen pohjoisrannalla. Lillukka on kasvaa yleisenä koko maassa. Lillukka on  ruoho, joka kasvaa matalana ja tekee useiden metrien pituisia rönsyjä. Lehti muistuttaa muodoltaan vadelmaa. Lillukan marja on kirkkaanpunainen ja maultaan hapan. Marja on luumarja ja siinä on isoja, kovia siemeniä. Lilllukasta voidaan käyttää sekä lehtiä että marjoja. Lehdet sopivat kuivattuna tai hiostettuna yrttijuomien raaka-aineeksi. Paras keräysaika on alkukesästä ennen kukintaa. Marjat eivät ole kovin makeita, mutta niistä voi tehdä esimerkiksi hyytelöä.

Mesiangervo

Mesiangervo viihtyy veden äärellä, ojissa, rantalehdoissa ja pellonpientareella. Iso-Melkuttimen maastossa sitä löytää vähäisissä määrin Yli-Myllyn rannoilta sekä Purinlahdelta. Mesiangervo on ruoho, joka esiintyy yleisenä koko maassa. Mesiangervosta voidaan käyttää lehdet ja kukinnot. Lehdet kerätään ennen kukintaa ja kukinnot heti kukkien puhjettua. Mesiangervo tekee keskikesällä runsaskukkaisen kukinnon, joka tuoksuu voimakkaasti. Lehdet ja kukat säilötään kuivaamalla. Mesiangervon kukat sopivat raaka-aineeksi yrttiteehen. Kukat käyvät myös maustamaan muita juomia tai vaikka jäätelöä. Lehdet sopivat kuivattuna yrttiteehen tai sellaisenaan tuoreena salaatin tai vihannesruoan lisäksi.

Käytössä huomioitavaa: Mesiangervo sisältää salisylaatteja ja se voi aiheuttaa pahoinvointia ja allergisia oireita.

Maitohorsma

Maitohorsma viihtyy tienpientareilla, joilta sen voi Lopen reittien varreltakin löytää. Kasvi valtaa nopeasti hakkuuaukot reheväpohjaisilla alueilla. Maitohorsma kasvaa yleisenä koko Suomessa. Kasvi on helposti tunnistettavissa runsaasta kukinnostaan. Maitohorsmasta voi hyödyntää lähes koko kasvin: lehdet, versot ja kukat. Alkukeväästä nousevat nuoret versot voi käyttää parsan tavoin. Parhaimmillaan ne ovat 10-20 sentin korkuisena. Vanhempana versot muuttuvat koviksi ja sitkeiksi. Höyrytä versot ja nauti voisulan kanssa. Versot säilyvät jääkaapissa noin viikon verran. Lehdet sopivat sellaisenaan salaattiin. Kokeile myös munakkaissa tai gratiineissa. Lehdet kerätään kesä-heinäkuussa ennen kukintaa. Kuivatut kukat ja lehdet ovat hyviä yrttijuoman raaka-aineita. Tuoreita maitohorsman kukintoja voi laittaa vesikannuun makua antamaan tai käyttää jääpalojen koristeena.

 

Vadelma

Vadelma kasvaa yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoisempaan mentäessä. Vadelma on satoisimpia luonnonmarjoja Etelä-Suomen alueella.  Vadelmaa viihtyy aurinkoisilla paikoilla, hakkuuaukoilla ja tien varsilla. Vadelma leviää juurivesojen avulla. Varret tuottavat marjoja toisena vuotena. Ensimmäisenä vuotena varret ovat pehmeäpiikkisiä ja väriltään vihreitä, toisena vuotena kovapiikkisiä ja puutuneita. Vadelmasta voidaan käyttää sekä marjat että lehdet. Marjat kypsyvät heinä-elokuussa. Ne maistuvat tuoreena sellaisenaan, jälkiruuissa ja leivonnaisissa. Vadelmista voi tehdä mehua ja hilloa. Marjat säilyvät pakastettuina tai kuivattuina.  Lehtiä voi kerätä sekä ensimmäisen että toisen vuoden varsista. Lehdet ovat hiostettuina maistuvaa raaka-ainetta yrttijuomaan.